Keskiraskas dieseltraktori

Aikaisemmat suomalaiset traktoriprojektit olivat tukehtuneet kilpailuun. Wrede, Sipilä ja moottoritehdasta edustanut Kaipainen tekivät säännön: Valmet-traktorin hinta on sama kuin markkinahinta. Kaikki huomio pantiin valmistuskustannuksiin ja tuotteen yksinkertaiseen rakenteeseen.

Sipilä sai soiton vuoden 1955 keväällä Tampereelle. ”Milloin insinöörin sopisi tulla Tourulaan?” ”Vappuna”, oli Sipilän vastaus. Näin tapahtuikin.

Vielä oli valittava moottorin konsepti. Mukana olivat Sipilä, Wrede ja Linnavuoren moottoritehtaan pääsuunnittelija Olavi Salminen. Salminen ehdotti kolmisylinteristä moottoria, koska siinä olisi selvästi vähemmän osia kuin nelisylinterisessä. ”Tehdään kolmisylinterinen”, oli Wrede ratkaissut. Luonnollisesti moottori oli nelitahtinen, nestejäähdytteinen ja suoraruiskutteinen.

Tourulan traktoriprojektiin Sipilän ohella osallistuneet teknikot Paavo Narinen ja Eero Leppäkoski kertoivat myöhemmin, että Wrede saattoi olla Valmetin pääjohtaja, mutta traktorimiehille hän oli Kullervo-kokemuksensa ansiosta pääkonstruktööri.

Sipilä kertoo muutamista näihin vuosiin saakka tyypillisien Valmet- rakenneperiaatteiden synnystä: ”Kun laskimme kustannuksia, vaihdelaatikko pyrittiin tekemään mahdollisimman lyhyeksi kolmella rinnakkaisella akselilla. Tällöin kytkimen ja vaihteiston väliin jäi tyhjää tilaa. Päättelimme, että polttoaine tasaa vaihteiston lämpöä, kuumalla se jäähdyttää sitä ja kylmällä polttoaineeseen siirtyvä lämpö pitää polttoaineen lämpimänä – silloin ei dieselpolttoaineen talvilaatuja ei ollut olemassa”.

Ensimmäisissä prototyypeissä ei ollut tyyppimerkintöjä. Koeajaja meni tankkaamaan dieselöljyä kaupungin huoltoasemalle. Joku traktorintuntija oli sattunut paikalle. ”Mikä tämä on, kun nimikin puuttuu?” Kierreltyään hetken koneen ympärillä mies totesi: ”Ei tämä huono kone ole, koska ruiskutuslaitteet, startti ja laturi ovat Boschin tekemiä”.